Neurologinen potilas ja fysioterapia

• Neurologinen fysioterapia kohdistuu ihmisiin, joilla on neurologinen sairaus tai aivo- ja hermotoimintaan vaikuttava vamma. Sairaus voi olla pitkiäkin kausia hyvin rauhallinen ja potilaan tila vakaa, mutta neurologinen sairaus saattaa aiheuttaa nopeitakin pahenemisvaiheita. Neurologisia sairauksia ovat esimerkiksi Parkinsonin tauti, Ms-tauti, aivoverenkiertohäiriö-sairaudet, lihastaudit.

• Neurologisessa sairaudessa aivojen toiminta on häiriintynyt, hermosolut vaurioituneet. Suurimmassa osassa aivoja eivät hermosolut eivät uusiudu merkittävästi. Toipuminen perustuu solutasolla uusien hermoverkkojen muodostumiseen ja aivojen tasolla säästyneen aivokudoksen kykyyn muovautua ja ottaa vaurioituneen alueen tehtäviä. Potilaalle toipuminen merkitsee menetettyjen taitojen uudelleen oppimista.

• Kuntoutusprosessi on yleensä pitkä, mahdollisesti koko loppuelämän kestävä. Neurologinen potilas tarvitsee säännöllistä kuntoutusta ja tukea jaksamiseensa. Usein myös hänen läheisensä kuormittuvat niin fyysisesti kuin henkisestikin perheenjäsenensä sairauden takia. Kuntoutuksessa ei aina voida saavuttaa toimintakyvyn kohenemista. Sairaus etenee ja hyväksi kuntoutustulokseksi voidaan sanoa myös toimintakyvyn heikkenemisen hidastuminen ja positiivisen mielialan ylläpysyminen.

• Ihminen, joka on syystä tai toisesta menettänyt liikkumistaitonsa, joutuu aloittamaan liikkumisharjoittelunsa uudelleen. Liikkumiskyvyn palautuminen, toiminnan uudelleen oppiminen etenee lapsen motorisen oppimisen tavoin, matalista alkuasennoista korkeampiin. Fysioterapeuttina olen asiakkaan tukena tässä kuntoutumisprosessissa.

• Fysioterapeuttina pyrin luomaan terapiallani asiakkaalle mahdollisimman optimaaliset olot kehittyä liikunta- ja toimintakyvyssään. Pyrin palauttamaan ja ylläpitämään nivel-, lihas- ja hermokudoksen elastisuutta, parantamaan asiakkaan hengitystoimintaa tarvittavan tehokkaan hapetuksen aikaansaamiseksi, toimimaan hänelle (ja usein myös hänen läheisilleen) henkisenä ja fyysisenä ”valmentajana”.

• Kuntoutuskeinojen innostavuuteen, kiinnostavuuteen ja asiakkaan motivoitumiseen kannattaa panostaa fysioterapiassa, jotta pitkä kuntoutusprosessi säilyttäisi tehokkuutensa.

• Omat musiikkiterapiaopintoni ovat saaneet minut yhä tarkemmin perehtymään keinoihin, joita voisin  käyttää työkaluinani neurologisten asiakkaitteni hyväksi kuntoutustyössäni.

   

Liike ja keskivartalon jämäkkyys on lääke neurologisille potilaille

• Tukevan pystyasennon ja luontevan, energiaa säästävän liikkumisen perusteena on ihmisellä aktiivinen, suljettu kineettinen lihas-kalvoketju. Ihmisen lihakset, jänteet, lihaskalvot ja nivelet ovat yhteydessä toisiinsa monikerroksisesti ketjuuntuneina. Ihmisen pystyasento ja sen säilyttäminen tukevana myös liikkeissä mahdollistuu tämän ketjuuntumisen ansiosta.

• Neurologiset sairaudet ja vammat altistavat ihmisen erilaisiin vääränlaisiin toimintamalleihin, joissa suljetun kineettisen liikeketjun käyttö vähitellen vaimenee. Tämän ketjun toiminta heikkenee ja sen tukevuus lakkaa, jos ihminen sallii itselleen erilaisia "nojausstrategioita". Vähitellen keho voi unohtaa kokonaan tukevuutensa, jolloin nivelet tottuvat toimimaan itselleen epätyypillisillä liikeradoilla, kuormittumaan haitallisesti ja kehittämään kulumavaurioita. Lihakset joutuvat tällöin kuormittumaan itselleen haitallisella tavalla ja erilaiset rasitusvammat ovat vaarana.

• Liikkumisen epävarmuus, koordinaatio- ja tasapaino-ongelmat neurologista tautia sairastavilla aiheuttavat kehon käytön vääristymistä, tukeutumispintojen laajentamista ja käsillä tukeutumisia esim. seiniin, huonekaluihin.

• Myötäliikkeet jäävät pois ja liikkumisesta tulee jäykkää.

• Jos nivelten liikkeet yksipuolistuvat, pienenevät liikelaajuudeltaan, aiheutuu siitä harmokudoksen elastisiteetin vähenemistä ja kehon aineenvaihdunnan ja kudosten huollon heikkenemistä. Tämä aiheuttaa kivulloisuutta ja ihminen kokee voivansa huonosti.

• Pyörätuolissa istumisasennon kohentamisella voi ihminen aktivoida lantioalueensa ja alaraajojensa asentoreseptoreita. Tämä aktivointi herättää ylävartalon suljettua kineettistä lihaskalvorakennelmaa helpottaen ylävartalon ryhdin hallintaa ja yläraajojen toimintaa. 

• Istuminen ylävartalo" lysähtäneenä" vaikeuttaa lihassynergioita ylävartalossa jolloin yläraajojen kuormittaminen fysiologisesti mahdollisimman kevyesti ei onnistu. Vaarana on olkanivelten ja hartia- ja niskalihasten rasittuminen.

• Kehon painetta tunnistavat reseptorit jaloissa, lantiossa aktivoivat tukevaa liikeketjua. Liikeharjoittelu tai vain seisomisenkin harjoittelu suljetuin silmin, ilman näkökontrollia aktivoi asentoreseptoreita. 

• Kehon puoliskojen symmetrinen kuormittaminen ja jalkapohjien koko tukialueiden paineistaminen ohjaavat kehoa toimimaan tehokkaasti ja mahdollistamaan vaivattoman yläraajojen käytön sekä rennon pään kannatuksen.

Liikkuvuutta rintakehään, hapetuksella energiaa kehoon

• Ihmisen aktiviteetit, kuten ajattelu, liikkuminen ja solujen uudistuminen tarvitsevat paljon happea. Keho saa hapen hengitettävästä ilmasta keuhkojen kautta. Vastaavasti solutoiminnasta ja lihastyöstä aiheutunut hapan aineenvaihdunnan "jäte" poistuvat kehosta mm.  keuhkotuuletuksen mukana ja hikoilussa.

• Rintakehän liikkuvuus mahdollistaa tehokkaan keuhkotoiminnan. Mitä enemmän tarvitaan happea, sitä paremmin pitäisi keuhkojen täyttyä kertahengityksellä.

• Rintakehän liikkuvuutta voidaan tehostaa huomioimalla ylävartalon ryhdikkään kannatuksen istuma-asennossa sekä tietenkin seistessä esimerkiksi kyynärsauvoihin tukeutuessa.Olkanivelten hyvä liikkuvuus edesauttaa rintakehän liikkuvuuden säilymistä, joten käsien laajasta liikkuvuudesta kannattaa huolehtia. Jotta rintakehä liikkuisi kokonaisuudessaan hyvin, se tarvitsee huollokseen myös laajoja vartalon kiertoja.

• Rintakehän liikkuvuuden voi mitata senttimääräisesti mittanauhan avulla tarkistamalla sisään- ja uloshengityksen välisen mittaeron.